keskiviikko, 20. kesäkuu 2012

Työssä ja valotyössä


Olen töissä, yövuorossa. Työskentelen suuressa sairaalassa. Palasin muutama viikko sitten takaisin töihin äitiysloman ja opintovapaan jälkeen ja täytyy myöntää, että rankalta tuntuu.. varsinkin tämä kolmivuoroon sopeutuminen. Koska näiden seinien sisällä tapahtuu paljon ikäviä asioita, vakavia sairauksia, surua, murhetta, kuolemaa, minua luonnollisesti pelotti palata takaisin. Pelotti lähinnä siksi, että en tiennyt, kuinka pystyisin kohtaamaan nämä raskaat energiat. Lähetin etukäteen työpaikalleni paljon valoa ja rakkautta sekä pyysin enkeleitä tuekseni suojelemaan minua. Ae Mikaelin olen pyytänyt joka päivä mukaani wink. Sain heti palattuani kehoituksen 'puhdistaa' paikkoja.
Viime yönä istuin yksin kahvihuoneessa syömässä, kun näin silmäkulmassani liikettä.. käännyin katsomaan eikä ketään näkynyt. Saman tien sain tunteen, että joku seisoo edessäni. Hengitin muutaman kerran syvään ja suljin silmäni. Kuiskaten kysyin kuka siinä seisoo, tuletko valosta? Sitten tuli tunne, ettei tämä henki tullut valosta vaan nimenomaan halusi sinne, mutta ei osannut mennä itse. Sain vaikutelman nuoresta naisesta, joka on jäänyt välitilaan. Eikun hommiin!! Pyysin valon ja rakkauden paikalle, sekä kaikki taivaalliset auttajat Luojan korkeimmasta lähteestä, jotka pystyvät tätä henkeä auttamaan. Sanoin ääneen, että edessäni on valoportti ja portaat taivaaseen, mene sinne! Tämän jälkeen menin aivan kananlihalle ja päässäni humisi kiitollisuuden rakkaudellinen energia heart. Tiesin onnistuneeni!!!

Olen todella alkanut selkeästi aistimaan henget ja muut henkimaailman olennot. Enää en epäile kysyä, kuka kanssani on.. Kotona keijut pyörivät ympärilläni, kun ripustan pyykkejä kuivumaan. Näen vaaleita valotuikahduksia puhtaan pyykin seassa laugh, ne kuulemma rakastavat puhdasta pyykkiä!! Arkkienkeli Mikaelin pienet oppilaat piristävät minua jatkuvasti: vaaleansiniset pikkuiset valopallot loistavat milloin missäkin ja ilmestyvät odottamatta. Usein näen myös toisten ihmisten suojelusenkeleistä välähdyksen heidän lähellään. Omanikin tuikahtaa minulle, varsinkin jos huolestun jostakin maallisesta asiasta.

Olen viime aikoina harjoitellut tulkintojen tekemistä tutuille ja tuntemattomille, sekä kaukona, että lähikontaktissa. Äärimmäisen mielenkiintoista hommaa! Olen saanut välittää ihania viestejä enkeleiltä sekä tehdä muutaman energiahoidon. Rakastan tehdä tätä työtä... valotyötä!!! Erityisesti kanavointia harjoitellessani olen vähitellen opetellut jättämään oman mieleni sivuun ja luottamaan siihen tunteeseen ja viestiin, jonka saan. Kun keskityn kanavoimaan valo-olentoja alkaa kasvoillani tuntua hassua nykimistä.. ikäänkuin silmissäni ja poskipäissäni kipittäisi pieniä elohiiriä wink. Joskus tuntuu, kuin irtautuisin kevyesti ruumiistani..luovuttaisin sen hetkeksi jonkun toisen käyttöön. Tunne ei ole millään tavalla epämiellyttävä, päinvastoin.. aivan kuin olisin yhtä koko universumin kanssa.

Tuntuu toisinaan hassulta tehdä maallista työtä ja puhua työkavereiden kanssa pinnallisista asioista. Tarkoitan pinnallisilla asioilla täysin arkisia puheenaiheita. Salaa sisälläni haluaisin puhua ääneen enkeleistä, henkimaailmasta, kokemuksistani... tuntuu, kuin joutuisin peittelemään todellista olemustani. Tiedän, että valtaosa ihmisistä ei ymmärtäisi mistä puhun, jos avaisin suuni ja kertoisin ajatukseni ääneen. Hyväksyn tämän. Salaa toivon silti ihmisten heräävän ja avautuvan todelliselle olemukselleen, joka on henkinen olento fyysisen kuoren sisällä.
Olen kuin pieni lapsi valtavassa karkkikaupassa, mutta jonka muut näkevät rautakauppana... angel hih, onkohan hassu vertaus!? Tekisi mieli kertoa, että "katso nyt, vieressäsi seisoo ihana enkeli.. oi arvaa mitä, lähetin juuri eksyneen sielun valoon..." laugh
Vaan ei auta kuin hymyillä sisäänpäin ja tehdä hiljaista valotyötä... kiitollisena ja pilke silmäkulmassa heart.

sunnuntai, 17. kesäkuu 2012

Kanavat avautuvat



Aika päivittää kuulumisia. Edellisen blogipäivityksen jälkeen on taas tapahtunut valtavasti upeita asioita ja olen avautunut enemmän ja enemmän. Olen vihdoin alkanut luottaa niihin kykyihin ja lahjoihin, joita olen saanut. Olen myös karistanut pelkoja niiden suhteen ja ottanut ne käyttöön arkielämässä. Olen auttanut myös muita läheisiä, tuttuja ja tuntemattomia omilla poluillaan. Olen tehnyt 'minienergiahoitoja' muutamille läheisilleni saaden aikaan konkreettisia tuloksia. Mikä voisi olla parempi palkinto, kuin riemuita yhdessä toisen kanssa hänen edistymisestään heart. Silloin koen olevani osa suurempaa suunnitelmaa ja tekeväni todellista valotyötä!

Tässä lyhyt kuvaus, mitä tarkoittaa kanavointi:

"Lyhyesti kuvailtuna kanavoiti on tiedon siirtoa jossa yhteys on yleensä telepaattinen. On myös mahdollista kanavoida tiedon sijasta esim. pelkkiä tunteita. Kanavoija toimii puhelimen tai radion tavoin ja virittäytyy tavallaan samalle “värähtelytaajuudelle” kanavoitavan kohteen kanssa. Kanavoinnissa otetaan yhteys esim. enkeleihin, henkiin, omaan henkioppaaseen tai vaikkapa avaruusolentoihin. Tarkoituksena on yleensä saada tietoa ja opastusta.

Itse tapahtumassa voi kokea, että on kahdessa paikkaa samaan aikaan. Tuntee, että on esim. kanavoitava enkeli ja oma itsensä. Suuri yhteenkuuluvuuden ja ymmärryksen tunne on myös yleistä. Myös tiedostamattomassa tilassa kanavointi on mahdollista. Kanavoinnin kautta saatu viesti voi tulla ajatuksena, äänenä tai vaikkapa tekstinä."

Olen jo useita kuukausia pohtinut omia kanavointitaitojani. Olen ihaillut mm. luottoparantajani kanavointitaitoja ja haaveillut itse pystyväni joskus samaan wink. Energiahoidoissa olen kysynyt henkimaailmalta omista taidoista, että onko minulla ylipäätään niitä?! Ja aina olen saanut vastaukseksi: "sinä osaat sen taidon jo kunhan vaan otat sen käyttöön".
Jaahas...mutta kuinkas minä saan vaihdettua sen sisäisen kanavani henkimaailman taajuudelle surprise? Miten voin tietää, ettei se ole oma egoni, joka 'keksii' omia tarinoitaan??
Siinäpä se.... ainut minua estävä tekijä oli oma egoni! Tuo rakas räksyttäjä ja epäilijä! Vaikeasti kesytettävä ääni päässä laugh. Rukoilin apua ja pyysin konkreettista opastusta tähän asiaan.
Muutama viikko sitten luottoparantajani pyysi minua autokuskikseen enkeli-iltaan toiseen kaupunkiin. Hänelle oli tehty silmäleikkaus, jonka vuoksi hän ei saanut ajaa autoa. Mikäpäs siinä, suostuin heti sen kummemmin pohtimatta asiaa. Kysyin kyllä häneltä, oliko hän saanut henkimaailmalta vihiä asiasta ja kyllä hän oli wink. Arvasin, että enkeleillä ja oppailla oli näppinsä pelissä.
Lähdin iltaan ilman sen suurempia odotuksia. Olin innoissani, sillä kuulin, että myös eräs ystäväni tulisi paikalle (asumme eri paikkakunnilla ja näemme siksi harvoin). Minun oli helppo mennä sinne, koska en tuntenut valtaosaa paikalla olijoista (ainakaan tästä elämästä). Siksi saavuin täysin avoimin ja iloisin mielin paikalle. Avoin ja iloinen asenteeni oli avain menestykselliseen iltaan. Sain kokea aivan uusia upeita asioita ja sain todella konkreettista vahvistusta kanavointitaidoilleni. Autossa matkalla tuli parantajani kanssa puhetta tästä aiheesta. Sanoin, että haluaisin kovasti oppia kanavoimaan, mutta egoni epäilee koko ajan. Hän tokaisi siihen, että sinähän kanavoit päivittäin ja paljon, mutta et vain huomaa sitä!!! blush Niinkö? Tarkemmin ajateltuna tuohan on aivan totta! Juttelen jatkuvasti enkeleille sekä ääneen että ajatuksen tasolla ja saan myös vastauksia päähäni... en vain ollut mieltänyt asiaa kanavoinniksi. Hassu minä!
Illan aikana meditoimme, tulkitsimme korteista sekä katsoimme mm. entisiin elämiin. Meitä oli paikalla yhteensä 8 henkeä. Parantajani oli siis tuttuun tapaan illan vetäjä.. toiset osallistujat olivat henkisen tien kulkijoita, kukin omassa vaiheessaan, toiset aivan alussa ja toiset jo kappaleen matkaa kulkeneet. Henkimaailma halusi kuitenkin jostain syystä, että minä kertoisin ääneen mitä näen ja koen. Vetäjä kertoi ensin meidän olevan Italiassa sekä kuvaili näkemänsä ihmisen luonteen piirteitä ja käski sen, joka tunnistaa ne omakseen hihkaista asiasta. Luettelo jatkui ja jokaisen ominaisuuden kohdalla ajattelin mielessäni "sopii minuun" wink. Viimein sanoin että se, jonka elämää menemme katsomaan olen minä! Pallo siirtyi siis minulle... oli minun vuoroni 'lähteä katsomaan'. Aluksi egoni ääni oli vahva ja epäilevä "et sinä mitään näe..." Vetäjä kuitenkin rohkaisi minua "anna tulla vain, älä epäile, rentoudu". Hengittelin muutaman kerran syvään ja sitten annoin mennä... minua kehoitettiin menemään pienen maalaiskylän kirkkoon. Tein työtä käskettyä ja lähdin 'mielikuvitusmatkalle' pienen Italialaiskylän kirkkoon. Seuraavaksi minulta kysyttiin olinko mies vai nainen? Tiesin olevani mies. Tässä vaiheessa egoni ote irtosi ja pääsin kiinni sieluni muistoihin. Sisäiset kuvat päässäni olivat hyvin selkeitä ja todella 'näin' kaikki tapahtumat. Minulta kysyttiin monennellako penkkirivillä istun.. "kolmannella" sanoin, sillä näin itseni istuvan kirkon kolmannella penkkirivillä. Kuka istui vieressäni jatkui kuulustelu... "ystäväni", sanoin, siis hän joka osallistui samaan iltaan. Kuka hän on sinulle? "Hän on vaimoni" vastasin. Tässä vaiheessa kaikki tieto siis vain 'tuli' päähäni ilman ponnisteluita. Onko teillä lapsia, kysyttiin seuraavaksi. Samalla hetkellä eräs vastapäätä minua istuva nainen alkoi yskiä hullunlailla. Sain päähäni numeron viisi..meillä oli siis viisi lasta ja tämä nainen, joka alkoi yskimään oli yksi heistä. Hänellä oli ollut suuria hengitysvaikeuksia tuossa elämässä, joten hän ikäänkuin puhdisti tuon elämän negatiivisia vaikutuksia itsestään pois yskimällä. Hänen yskänsä jatkui koko illan cheeky ja se tuntui välillä jopa huvittavalta.. yskiä nyt vedet silmissä ilman minkäänlaista järkiselitystä!! Muutama muukin osallistuja oli tuossa elämässä mukana: eräs nainen oli myös yksi lapsistamme ja toinen taas munkkina. Lähetimme valon ja rakkauden tuohon elämään ja palasimme takaisin nykyhetkeen. Mieletöntä! Olin haltioissani siitä, että 'näin' kaiken selkeästi ja luotin näkemääni. Katsoimme myös muutaman muunkin entisen yhteisen elämän, mutta niiden katsomisessa muutkin osallistujat saivat kehittää taitojaan.
Illan loppuvaiheessa osallistujat saivat esittää kysymyksiään omasta elämästään. Eräs nainen kysyi kannattaisiko hänen lähteä katsomaan erästä taloa, olisiko se hänen tuleva koti. Lähdimme energiatasolla katsomaan taloa ja heti kun sain menin ajatuksissani talon pihaan, sieltä tuli minua vastaan vihainen mies indecision. Tunne joka talosta tuli oli erittäin epämiellyttävä ja kerroin kaiken näkemäni ja tuntemani ääneen. Samoin eräs toinen koki talon yllä olevan mustan auran... ja siinä kysyjälle vastaus: ei kannata!! Aika kätevää tämä 'näkeminen' laugh. Välttyy myös monelta hukkareissulta ja virhearvioilta kun uskaltaa kysyä opastusta enkeleiltä ja henkimaailmalta. 
Illan lopuksi tapahtui kuitenkin jotain hyvin ainutlaatuista. Sain aivan uudenlaisen kokemuksen kanavoinnista.
Vieressäni istuva nainen halusi kysyä teini-ikäisen poikansa tilanteesta. Hän oli hyvin huolissaan pojastaan, joka hänen kertomansa mukaan oli menettämässä otetta elämästä. Kysyimme siis enkeleiltä, onko hänen pojallaan hätää. Laitoin silmät kiinni ja otin mielessäni yhteyden tähän täysin tuntemattomaan poikaan. Samassa tunsin kuinka purskahdin lohduttomaan itkuun. Itku vain räjähti minusta enkä voinut hillitä sitä millään tavalla!!! Todella omituinen kokemus, sillä samaan aikaan tunsin, ettei itku ole omaani, vaikka kyyneleet valuvatkin omista silmistäni. Tunnetta on hyvin vaikea kuvailla. Samaan aikaan aloin kanavoida pojan sielua. Teksti vain tuli päähäni ja itku jatkui. Minulla oli hyvin hyvin lohduton ja surullinen olo..jopa paniikinomainen. Tunsin kuitenkin koko ajan, ettei tuska ole omaani vaan tämän teini-ikäisen pojan. Hän toisteli samaa lausetta "äiti älä huoli, minun on käytävä tämä läpi. Äiti ota syliin..." Tällä tavoin purin pojan tuskaa ja ahdistusta. Samaan aikaan olin kuin teflonia..tuska ikään kuin valui lävitseni tarttumatta minuun. En pystynyt hillitä itkua enkä halunnutkaan..annoin sen vain tulla. En tiedä tarkalleen kauanko itkin, ehkä minuutin ehkä viisi minuttia (?). Lopulta itku lakkasi ja oloni oli taas normaali!! Kuin silmän räpäyksessä tuska katosi jälkiä jättämättä, tefloniin tarttumatta!
Tässä yksi upea esimerkki kanavoinnista. Kanavointi voi olla hyvin monitasoista. Siitä sain konkreettisen esimerkin. Olin haltioissani tästä kokemuksesta ja niin taisi olla tämän pojan äitikin heart. Olin hyvin kiitollinen, että sain auttaa tätä perhettä!

Nöyränä ja kiitollisena jatkan jälleen matkaani...
Tehtäväni on käyttää lahjojani kaikkien hyväksi ja olen siitä hyvin innoissani, sekä onnellinen. Juuri näin haluan elää heart. Enää en epäile, ettenkö pystyisi intuitiivisesti 'lukemaan' toisten energioita ja olemaan heille avuksi. Tiedän pystyväni kaikkeen. Tiedän saaneeni upean lahjan tähän elämään. Tiedän suoriutuvani tehtävistäni, pienistä ja suurista. Elän sydämmestäni. Elän rakkaudesta. Olen siunattu ja kiitollinen siitä!! Kiitos kiitos kiitos!!! heartheartheart

Rakkaudella: Tikru

perjantai, 18. toukokuu 2012

Seuraava askel...


Mieletöntä avautumisen aikaa on tämä kevät ollut. Jo hetken aikaa minulla on ollut tunne, että olen ikäänkuin perhonen, joka lähtee lentoon laugh. Toukkavaihe eli kypsyminen kotelossa alkaa olla ohi ja nyt maailmankaikkeus kertoo minun pikkuhiljaa olevan valmis suuremmalle palvelutehtävälle ja toisten auttamiselle. Rankka prosessi tuo 'kotelovaihe' täytyy myöntää! Silti, jokainen edistysaskel ja takapakkikin ovat kaiken arvoisia heart. Kuukausi-pari sitten minulle tapahtui 'jotain' ja asiat alkoivat selkiytyä. Mm. unimaailma ja sen symbolinen merkitys vain 'avautui' minulle eräänä aamuna herättyäni smiley. Taisin käydä yön aikan jossain koulutuksessa wink. Olen muutamalle ystävälle ja tuttavalle tulkinnut heidän uniaan ja alitajunnan viestejä. Todella mielenkiintoista hommaa!
Vähä vähältä minulle on myös raotettu suuremman tehtäväni verhoa.. pikkuhiljaa olen saanut vihiä polkuni suunnasta. Kaikki on vielä 'auki', mutta vahva tunne minulla on eräästä hoitotyön alueesta, jossa apuani tarvitaan. Ostin albumin, jolle alan kokoamaan scrapbookia unelmastani. Minun täytyy kuitenkin pitää maltti mielessä ja valtaväestölle suu supussa suunnitelmistani. Muutama läheinen niistä jo tietää. Egoni.... se pelkää! Urakka on suuri, eikä missään nimessä helppo. Toisaalta, onhan sieluni valinnut aikaisemmissakin inkarnaatioissaan isoja tehtäviä, joten miksi en selviytyisi tästä laugh etenkin kun minulla on 'taivas tukena' heart. Luojan rakkaus ja Alkulähteen voima seisoo rinnallani tämän urakan edetessä, joten tehtäväni on karistaa pelot ja luottaa kaikkeen apuun ja tukeen matkan varrella. Keskityn lopputulokseen.. tehtäväni on nyt todella käyttää vetovoiman lakia tässä asiassa! Näin vedän puoleeni myös kaikki fyysiset eli maanpäälliset auttajat ja yhteistyökumppanit.
Ensin minun on toki keskityttävä myös käymään kouluni loppuun smiley.
Seuraava askel... kasvattaa luottamusta kaikkeuteen heart.



 

sunnuntai, 22. huhtikuu 2012

Minustako parantaja?!


Hurjaa avautumista! Siis todella...nyt tapahtuu ja paljon wink. Sain tänään ensimmäistä kertaa elämässäni 'nähdä' jonkun toisen ihmisen entiseen elämään. Tähän asti olen sisäisillä silmilläni 'nähnyt' vain muutaman kerran omia muistoja energiatasolla, mutta nyt tuli selkeä tieto ja eräänlainen kuva päähäni toisen ihmisen entisen elämän tapahtumasta. Näyn jälkeen autoin läheistäni parantamaan tämän tapahtuman pois solutasolta/ tunnemuistista luottaen täysin 'yläkerran' ohjaukseen ja siihen tietotaitoon, jota olen kerryttänyt. Täytyy sanoa, että olen äärimmäisen innoissani tästä kaikesta. Tuntuu todella hienolta voida auttaa läheisiään kasvamaan ja voimaantumaan henkisesti. Nyöränä ja kiitollisena opettelen näitä asioita heart. Luottamus omaan intuitioon kasvaa huimasti! Näinköhän voin joskus kutsua itseäni intuitiiviseksi parantajaksi? smiley

lauantai, 7. huhtikuu 2012

Ajatusten mahti


Hyvää pääsiäistä heart. Näinä päivinä tapahtuu paljon erilaista puhdistamista eri tasoilla ja siksi on tärkeää yrittää levätä ja rentoutua. Kävin tällä viikolla luottoparantajani järjestämässä pienryhmä-tilaisuudessa (ns. enkeli-ilta), jossa puhdistimme Äiti Maata ja sen ilmakehää. Tärkeää työtä kaikinpuolin. Samaa työtä voi tehdä ihan jokainen lähettämällä ajatuksissaan Äiti Maalle valoa ja rakkautta smiley. Pienryhmä-illan aikana tapahtui taas paljon kaikkea ihanaa ja ihmeellistä. Se on tullut huomattua tässä henkisen polun varrella, että vaikka kuinka lukisi kirjoja yrittäen omaksua niiden viisauksia, niin suurimmat kehitysaskeleet ja oivallukset saa silti aina käytännön tasolla. Omia kokemuksia ja avautumista ei pysty mitenkään korvaamaan, vaikka saisikin mahtavaa teoriatietoa kirjoista tai kanssakulkijoilta. Vain oma todellinen kokemus opettaa. Vain omilla sisäisillä oivalluksilla on sinulle itsellesi todellista merkitystä. Siksi pyydänkin, että lukiessasi tätäkin blogia, punnitse kaikki väittämäni omassa sydämmessäsi...resonoiko se oman totuutesi kanssa?! Tärkeää on opetella erottelemaan 'totuus' egon harhoista ja todellisesta sydämen viisaudesta. Rakkaus on varmin tapa. Jos sisäinen äänesi on täynnä rakkautta, iloa ja myötätuntoa, se on selvä viesti omalta sisimmältäsi. Mutta jos ääni kuulostaa vähänkään tuomitsevalta tai epäilevältä, se on egosi. Oma egoni on kyllä varsinainen keppostelija. Juuri kun uskon saavuttaneeni rakkaudellisen hyväksynnän kaikkeen/ kaikkiin, se bongahtaa jostain arvostelemaan muita surprise. Tarkkana saan siis olla. Valveilla. Sitähän tämä henkinen herääminen käytännössä on...valveilla oloa! Siis omien ajatusten valvomista ja 'hallitsemista'. Kesyttämättömät ajatukset säntäävät päivän mittaan mihin sattuu. Pää on pelkkää ajatusten puuromössöä cheeky. Vaan arvatkaapa mitä?? Kaikki se mössö on pelkkää harhaa. Harha on omia olettamuksia ja uskomuksia siitä, mitä toiset mahtavat ajatella... mihin nämä ihmisten luomat rakenteet ja talousvaikeudet johtavatkaan? Itse uskon, että kaikki kääntyy vielä parhain päin, kunhan yhä useampi ihminen oppii erottelemaan harhan eli pelon, totuudesta eli rakkaudesta. Pelko ja rakkaus. Nämä ovat kolikon kaksi puolta. Kumpaan puoleen sinä uskot ja luotat?
Luen tällä hetkellä todella mielenkiintoista kirjaa, jossa yhdysvaltalainen päivystyspoliklinikan lääkäri kertoo keskusteluistaan enkelin ja 'kuolevien' potilaiden kanssa. Sanan 'kuoleva' laitoin lainausmerkkeihin, koska minun totuuteni on, ettei kuolemaa peritaatteessa ole olemassakaan..se on vain siirtymävaihe toiselle tasolle, toiseen ulottuvuuteen. Hassua, kun on lukenut kasan henkisyyteen ja rajatietoon liittyvää kirjallisuutta, alkaa samat asiat toistaa itseään. Kirjoista löytyy hyvin paljon samoja elementtejä.. Kaikkein voimakkaimmin painotetaan ykseyttä. Kaikki on yhtä. Emme ole erillisiä olentoja, vaikka ihmisyyden luonteeseen kuuluu helposti sen kokeminen. Se on jälleen kerran harhaa wink. Erillisyyden tunne tulee, kun olemme kadottaneet yhteyden sisimpäämme. Se saa aikaan kaiken maailman lieveilmiöitä kuten masennusta, yksinäisyyttä ja jopa somaattisia sairauksia. Kun löydämme yhteyden todelliseen olemukseemme, siihen rakkauteen, joka syvältä erillisyyden muurien kätköistä löytyy, huomaamme kaiken olleen harhaa. Sisimpämme välityksellä olemme kaikki yhteydessä kaikkeen ja kaikkiin. Tätä voi olla hyvin vaikea ymmärtää aluksi, mutta jos uskaltaa lähteä matkalle itseensä, alkaa tämäkin 'totuus' tuntua selkeämmältä.
Hmmm.. minun piti kertoa siitä kirjasta laugh heh, kummasti karkailee mopo käsistä. Tämä kirja tuotiin minulle selkeästi rohkaisu mielessä. Kirjan lääkäri keskustelee siis henkien ja enkeleiden kanssa, motiivinaan auttaa näitä sieluja siirtymisessä henkimaailmaan. Enkeliltä hän kyselee elämän 'totuuksia' ja ihmiselämän haasteista. Näen jollain tavalla itseni hyvin samantyyppisissä tilanteissa tulevaisuudessa. Kirjan lääkärillä vaikuttaisi myös olevan selvätietoisuuden lahja ja hän on pitkään harjoitellut telepaattisia kykyjään. Kannustaa siis minua harjoittelemaan lisää, jotta jonain päivänä voin auttaa omia potilaitani myös sielutasolla. Pienryhmä-illassa minulle kanavoitiin viesti, jossa herkkyyteni nostettiin jälleen esille, sekä henkiset kykyni, jotka ovat kuulemma todella valtavat, mutta joita kaikkia ei ole tarkoitus tässä elämässä 'käyttää'. Tästä huolimatta ne tulevat silti ylittämään kaikki odotukseni blush. Olen viime aikoina pohtinut asiaa jonkin verran. Lähinnä sitä, minkälaisiksi kykyjeni on tarkoitus kehittyä.. Tiedostan myös oman vastuuni tässä asiassa. Kaikki on suurta lahjaa ja minun tehtäväni on käyttää sitä muiden hyväksi. Jos käytän lahjaani 'väärin' tai itsekkäästi, se voidaan ottaa minulta pois. Ensisijainen tehtäväni on opetella hallitsemaan omat ajatukseni ja erottelemaan pelon ja rakkauden ääni. Ajatukset todellakin luovat todellisuutemme, joka tarkoittaa, että mitä suuremmat henkiset kyvyt, sitä nopeampaa on ilmentäminen. Ajatusten valvominen on tärkeää, ettei aiheuttaisi negatiivisilla ajatuksilla tuhoa. Kaikki ajatuksemme, sanamme ja tekomme nimittäin palaavat meille takaisin kuin bumerangi. Tästä syystä rakkaudellisten ajatusten ja tekojen tekeminen on äärimmäisen tärkeää!!! Sitä niität mitä kylvät!