Mistä onni löytyy?

Kaikkihan sitä etsivät! Etsivät niin vimmatusti!!! Itsekin olen  etsinyt onnea koko elämäni. Olen kaivanut kivet ja kannot. Olen kurkotellut pilvet ja vuoret. Juossut nurkan taakse ja sännännyt seuraavassa hetkessä jälleen toiseen suuntaan. Juuri kun olen saamassa siitä kiinni, se hypähtää taas kauemmaksi. Turhautumista ja itsesyytöksiä. On helppo syyttää muita ihmisiä ja tilanteita: 'no kun jos tuo toinen olisi ymmärtänyt tehdä toisin..' 'jos tilaisuus olisi tullut toiseen aikaan niin sitten olisin onnistunut'. Huh, melkoista oravanpyörää!

Vaan kuinka moni lopulta ymmärtää todellisuudessa, mistä onni löytyy? Onni lyötyy meistä jokaisesta itsestämme. Sen sijaan, että keskittyisimme ulkoisiin seikkoihin, tulisi meidän kääntyä sisäänpäin. Onnellisuus on asenne.

Voimme yrittää tavoitella täydellistä vartaloa ja riehua punttisalilla viitenä iltana viikossa. Voimme yrittää löytää 'täydellisen' kumppanin rinnallemme ja elää elämäämme toisen kautta. Voimme saada unelmien työpaikan ja ansaita valtavasti rahaa. Voimme rakentaa itsellemme upeat ulkoiset puitteet ja kuvitella niiden täyttävän sisäisen tyhjiömme. Mainittakoon, ettei minulla ole mitään kaunista ulkomuotoa, rakkautta tai rahaakaan vastaan. Kaikki ne tekevät elämästä toki onnellista, mutta todellinen onni on löydettävä niistäkin huolimatta sydämmestä. Ulkoiset puitteet voivat romahtaa milloin tahansa. Rakastettu kumppani saattaa lähteä toisen matkaan. Työt saattavat loppua ja potkut uhkaavat. Mitä meille lopulta jää? Oma henkinen pääomamme. Omaan henkiseen hyvinvointiin pitäisi jokaisen ehdottomasti panostaa. Voimalla sisäisesti hyvin alkaa ulkoinenkin maailma virittäytyä taajuudellemme.Nyky-yhteiskunta on minusta pahasti vinoutunut. Laihuutta ihannoidaan ja palvotaan. Ulkonäköä muokataan kirurgin veitsellä ja nuoruutta vaalitaan pistoksin. Suurin osa meistä ei vain sovi muottiin, jonka media on luonut. Ihmisillä on toki vapaa tahto kohdella ruumistaan miten haluaa, mutta minusta monen  ihmisen suhde omaan kroppaansa on vääristynyt. "Ruumis on sielun temppeli" sanotaan. Meidän tulisi pitää temppelistämme huolta oman itsemme vuoksi ja sisäisestä halustamme eikä suinkaan ulkoisten paineiden takia!

Aloitin viime talvena astangajoogan. Alku oli todella hankalaa: synnytyksestä oli vasta pari kuukautta ja selkäni oli tuhannen jumissa. Olin kankeampi kuin ratapölkky ja raskaushormoonit olivat löystyttäneet niveliä. Hammasta purren kuitenkin yritin ja heti alkuunsa jouduin kohtaamaan omat heikkouteni. Häpesin kankeuttani ja liikakilojani. Joku sai minut silti jatkamaan alkeiskurssin loppuun ja pikkuhiljaa aloin oivaltaa mistä joogassa on kyse. Aloittaessani joogan en ollut vielä niin kiinnostunut henkisestä kasvusta, mutta vähitellen ymmärrän, kuinka minun vain piti aloittaa se silloin. Joogan avulla olen oppinut arvostamaan omaa kehoani ja saanut myös avattua tunnelukkoja. Välillä olen kesken harjoituksen meinannut alkaa itkeä epätoivosta ja toisaalta taas kokenut suurta onnistumisen riemua taipuessani eri asanoihin. Harmittaa vain, ettei minulla ole aikaa tässä elämäntilanteessa joogata kuin korkeintaan pari kertaa viikossa, mutta tiedän, että vielä koittaa aika, jolloin saan keskittyä siihenkin paremmin. Aloitin joogan osittain myös 'pinnallisista' syistä, mutta mitä syvemmälle joogaan olen päässyt, sitä enemmän sen henkinen puoli korostuu. Mielestäni joogan pitäisi kuulua pakollisena myös koululiikuntaan .

Onni on..

Niin mitä se on ? Kukaan muu ei voi sitä määritellä kuin sinä itse. Löytämällä onnen sydämmestäsi, olet jo päässyt lähelle Valoa ja valaistumista.

Onnea matkaan

-Tikru