Aika päivittää kuulumisia. Edellisen blogipäivityksen jälkeen on taas tapahtunut valtavasti upeita asioita ja olen avautunut enemmän ja enemmän. Olen vihdoin alkanut luottaa niihin kykyihin ja lahjoihin, joita olen saanut. Olen myös karistanut pelkoja niiden suhteen ja ottanut ne käyttöön arkielämässä. Olen auttanut myös muita läheisiä, tuttuja ja tuntemattomia omilla poluillaan. Olen tehnyt 'minienergiahoitoja' muutamille läheisilleni saaden aikaan konkreettisia tuloksia. Mikä voisi olla parempi palkinto, kuin riemuita yhdessä toisen kanssa hänen edistymisestään . Silloin koen olevani osa suurempaa suunnitelmaa ja tekeväni todellista valotyötä!

Tässä lyhyt kuvaus, mitä tarkoittaa kanavointi:

"Lyhyesti kuvailtuna kanavoiti on tiedon siirtoa jossa yhteys on yleensä telepaattinen. On myös mahdollista kanavoida tiedon sijasta esim. pelkkiä tunteita. Kanavoija toimii puhelimen tai radion tavoin ja virittäytyy tavallaan samalle “värähtelytaajuudelle” kanavoitavan kohteen kanssa. Kanavoinnissa otetaan yhteys esim. enkeleihin, henkiin, omaan henkioppaaseen tai vaikkapa avaruusolentoihin. Tarkoituksena on yleensä saada tietoa ja opastusta.

Itse tapahtumassa voi kokea, että on kahdessa paikkaa samaan aikaan. Tuntee, että on esim. kanavoitava enkeli ja oma itsensä. Suuri yhteenkuuluvuuden ja ymmärryksen tunne on myös yleistä. Myös tiedostamattomassa tilassa kanavointi on mahdollista. Kanavoinnin kautta saatu viesti voi tulla ajatuksena, äänenä tai vaikkapa tekstinä."

Olen jo useita kuukausia pohtinut omia kanavointitaitojani. Olen ihaillut mm. luottoparantajani kanavointitaitoja ja haaveillut itse pystyväni joskus samaan . Energiahoidoissa olen kysynyt henkimaailmalta omista taidoista, että onko minulla ylipäätään niitä?! Ja aina olen saanut vastaukseksi: "sinä osaat sen taidon jo kunhan vaan otat sen käyttöön".
Jaahas...mutta kuinkas minä saan vaihdettua sen sisäisen kanavani henkimaailman taajuudelle ? Miten voin tietää, ettei se ole oma egoni, joka 'keksii' omia tarinoitaan??
Siinäpä se.... ainut minua estävä tekijä oli oma egoni! Tuo rakas räksyttäjä ja epäilijä! Vaikeasti kesytettävä ääni päässä . Rukoilin apua ja pyysin konkreettista opastusta tähän asiaan.
Muutama viikko sitten luottoparantajani pyysi minua autokuskikseen enkeli-iltaan toiseen kaupunkiin. Hänelle oli tehty silmäleikkaus, jonka vuoksi hän ei saanut ajaa autoa. Mikäpäs siinä, suostuin heti sen kummemmin pohtimatta asiaa. Kysyin kyllä häneltä, oliko hän saanut henkimaailmalta vihiä asiasta ja kyllä hän oli . Arvasin, että enkeleillä ja oppailla oli näppinsä pelissä.
Lähdin iltaan ilman sen suurempia odotuksia. Olin innoissani, sillä kuulin, että myös eräs ystäväni tulisi paikalle (asumme eri paikkakunnilla ja näemme siksi harvoin). Minun oli helppo mennä sinne, koska en tuntenut valtaosaa paikalla olijoista (ainakaan tästä elämästä). Siksi saavuin täysin avoimin ja iloisin mielin paikalle. Avoin ja iloinen asenteeni oli avain menestykselliseen iltaan. Sain kokea aivan uusia upeita asioita ja sain todella konkreettista vahvistusta kanavointitaidoilleni. Autossa matkalla tuli parantajani kanssa puhetta tästä aiheesta. Sanoin, että haluaisin kovasti oppia kanavoimaan, mutta egoni epäilee koko ajan. Hän tokaisi siihen, että sinähän kanavoit päivittäin ja paljon, mutta et vain huomaa sitä!!! Niinkö? Tarkemmin ajateltuna tuohan on aivan totta! Juttelen jatkuvasti enkeleille sekä ääneen että ajatuksen tasolla ja saan myös vastauksia päähäni... en vain ollut mieltänyt asiaa kanavoinniksi. Hassu minä!
Illan aikana meditoimme, tulkitsimme korteista sekä katsoimme mm. entisiin elämiin. Meitä oli paikalla yhteensä 8 henkeä. Parantajani oli siis tuttuun tapaan illan vetäjä.. toiset osallistujat olivat henkisen tien kulkijoita, kukin omassa vaiheessaan, toiset aivan alussa ja toiset jo kappaleen matkaa kulkeneet. Henkimaailma halusi kuitenkin jostain syystä, että minä kertoisin ääneen mitä näen ja koen. Vetäjä kertoi ensin meidän olevan Italiassa sekä kuvaili näkemänsä ihmisen luonteen piirteitä ja käski sen, joka tunnistaa ne omakseen hihkaista asiasta. Luettelo jatkui ja jokaisen ominaisuuden kohdalla ajattelin mielessäni "sopii minuun" . Viimein sanoin että se, jonka elämää menemme katsomaan olen minä! Pallo siirtyi siis minulle... oli minun vuoroni 'lähteä katsomaan'. Aluksi egoni ääni oli vahva ja epäilevä "et sinä mitään näe..." Vetäjä kuitenkin rohkaisi minua "anna tulla vain, älä epäile, rentoudu". Hengittelin muutaman kerran syvään ja sitten annoin mennä... minua kehoitettiin menemään pienen maalaiskylän kirkkoon. Tein työtä käskettyä ja lähdin 'mielikuvitusmatkalle' pienen Italialaiskylän kirkkoon. Seuraavaksi minulta kysyttiin olinko mies vai nainen? Tiesin olevani mies. Tässä vaiheessa egoni ote irtosi ja pääsin kiinni sieluni muistoihin. Sisäiset kuvat päässäni olivat hyvin selkeitä ja todella 'näin' kaikki tapahtumat. Minulta kysyttiin monennellako penkkirivillä istun.. "kolmannella" sanoin, sillä näin itseni istuvan kirkon kolmannella penkkirivillä. Kuka istui vieressäni jatkui kuulustelu... "ystäväni", sanoin, siis hän joka osallistui samaan iltaan. Kuka hän on sinulle? "Hän on vaimoni" vastasin. Tässä vaiheessa kaikki tieto siis vain 'tuli' päähäni ilman ponnisteluita. Onko teillä lapsia, kysyttiin seuraavaksi. Samalla hetkellä eräs vastapäätä minua istuva nainen alkoi yskiä hullunlailla. Sain päähäni numeron viisi..meillä oli siis viisi lasta ja tämä nainen, joka alkoi yskimään oli yksi heistä. Hänellä oli ollut suuria hengitysvaikeuksia tuossa elämässä, joten hän ikäänkuin puhdisti tuon elämän negatiivisia vaikutuksia itsestään pois yskimällä. Hänen yskänsä jatkui koko illan ja se tuntui välillä jopa huvittavalta.. yskiä nyt vedet silmissä ilman minkäänlaista järkiselitystä!! Muutama muukin osallistuja oli tuossa elämässä mukana: eräs nainen oli myös yksi lapsistamme ja toinen taas munkkina. Lähetimme valon ja rakkauden tuohon elämään ja palasimme takaisin nykyhetkeen. Mieletöntä! Olin haltioissani siitä, että 'näin' kaiken selkeästi ja luotin näkemääni. Katsoimme myös muutaman muunkin entisen yhteisen elämän, mutta niiden katsomisessa muutkin osallistujat saivat kehittää taitojaan.
Illan loppuvaiheessa osallistujat saivat esittää kysymyksiään omasta elämästään. Eräs nainen kysyi kannattaisiko hänen lähteä katsomaan erästä taloa, olisiko se hänen tuleva koti. Lähdimme energiatasolla katsomaan taloa ja heti kun sain menin ajatuksissani talon pihaan, sieltä tuli minua vastaan vihainen mies . Tunne joka talosta tuli oli erittäin epämiellyttävä ja kerroin kaiken näkemäni ja tuntemani ääneen. Samoin eräs toinen koki talon yllä olevan mustan auran... ja siinä kysyjälle vastaus: ei kannata!! Aika kätevää tämä 'näkeminen' . Välttyy myös monelta hukkareissulta ja virhearvioilta kun uskaltaa kysyä opastusta enkeleiltä ja henkimaailmalta. 
Illan lopuksi tapahtui kuitenkin jotain hyvin ainutlaatuista. Sain aivan uudenlaisen kokemuksen kanavoinnista.
Vieressäni istuva nainen halusi kysyä teini-ikäisen poikansa tilanteesta. Hän oli hyvin huolissaan pojastaan, joka hänen kertomansa mukaan oli menettämässä otetta elämästä. Kysyimme siis enkeleiltä, onko hänen pojallaan hätää. Laitoin silmät kiinni ja otin mielessäni yhteyden tähän täysin tuntemattomaan poikaan. Samassa tunsin kuinka purskahdin lohduttomaan itkuun. Itku vain räjähti minusta enkä voinut hillitä sitä millään tavalla!!! Todella omituinen kokemus, sillä samaan aikaan tunsin, ettei itku ole omaani, vaikka kyyneleet valuvatkin omista silmistäni. Tunnetta on hyvin vaikea kuvailla. Samaan aikaan aloin kanavoida pojan sielua. Teksti vain tuli päähäni ja itku jatkui. Minulla oli hyvin hyvin lohduton ja surullinen olo..jopa paniikinomainen. Tunsin kuitenkin koko ajan, ettei tuska ole omaani vaan tämän teini-ikäisen pojan. Hän toisteli samaa lausetta "äiti älä huoli, minun on käytävä tämä läpi. Äiti ota syliin..." Tällä tavoin purin pojan tuskaa ja ahdistusta. Samaan aikaan olin kuin teflonia..tuska ikään kuin valui lävitseni tarttumatta minuun. En pystynyt hillitä itkua enkä halunnutkaan..annoin sen vain tulla. En tiedä tarkalleen kauanko itkin, ehkä minuutin ehkä viisi minuttia (?). Lopulta itku lakkasi ja oloni oli taas normaali!! Kuin silmän räpäyksessä tuska katosi jälkiä jättämättä, tefloniin tarttumatta!
Tässä yksi upea esimerkki kanavoinnista. Kanavointi voi olla hyvin monitasoista. Siitä sain konkreettisen esimerkin. Olin haltioissani tästä kokemuksesta ja niin taisi olla tämän pojan äitikin . Olin hyvin kiitollinen, että sain auttaa tätä perhettä!

Nöyränä ja kiitollisena jatkan jälleen matkaani...
Tehtäväni on käyttää lahjojani kaikkien hyväksi ja olen siitä hyvin innoissani, sekä onnellinen. Juuri näin haluan elää . Enää en epäile, ettenkö pystyisi intuitiivisesti 'lukemaan' toisten energioita ja olemaan heille avuksi. Tiedän pystyväni kaikkeen. Tiedän saaneeni upean lahjan tähän elämään. Tiedän suoriutuvani tehtävistäni, pienistä ja suurista. Elän sydämmestäni. Elän rakkaudesta. Olen siunattu ja kiitollinen siitä!! Kiitos kiitos kiitos!!!

Rakkaudella: Tikru