Pieni yhteenveto ja tilannekatsaus. Viimeisen viikon aikana olen saanut upeita tilaisuuksia hyödyntää maanpäällisiä 'opettajiani' ja kokenut ennennäkemätöntä tunnevuoristorataa. Hilpeästä ja riehakkaasta kikattelusta järisyttävään puhdistavaan itkuun. Olen myös oivaltanut menneisyydestä monta tärkeää asiaa, kuten sen, että työskennellessäni siivoojana maksoin vanhoja karmavelkoja . Oivaltaessani näin valtavia asioita, tunnen palapelin palojen jälleen loksahtavan paikoilleen ja kaikkien asioiden tapahtuvan tarkoituksella: oikeaan aikaan oikeassa paikassa! Tunnen, kuinka epävarmuuteni hiljalleen väistyy ja alan todella seistä omilla jaloillani omissa voimissani kenties ensimmäistä kertaa elämässäni. Yhä vähemmän olen riippuvainen toisten rakkaudesta. En tarkoita, ettenkö tarvitsisi läheisiä ihmisiä ympärilleni, tietysti tarvitsen . Tarkoitan, etten ole heidän kanssaan itsekkäistä syistä imemässä heiltä rakkauden energiaa, vaan pystyn rakastamaan heitä pyyteettömästi odottamatta sen kummemmin vastarakkautta. Oma sisäinen valomääräni on kasvanut huimasti viime kuukausien aikana ja paljastanut monta epämiellyttävää asiaa itsestäni. Viime viikolla sain vihdoin oikeasti kiinni siitä todellisesta olemuksestani, jota kohti olen matkalla. Pystyin suhtautumaan kaikkiin läheisiini hetken täysin myötätuntoisesti, pelkällä hyväksynnällä. Oivalsin siinä hetkessä olevan jotain suurta ja kaunista. Juuri sellainen on se minä jota etsin . Juuri sellaiseksi ihmiseksi olen matkalla. Paljon riittää vielä töitä, mutta lopputulos on häikäisevä!!

Olen lähipäivät myös työstänyt minulle vaikeaa asiaa. Minun on välillä äärimmäisen vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, etteivät kaikki ajattele kuin minä. Minulle on aivan sama, jos joku kadunmies tai -nainen ei kykene samaistumaan ajatuksiini, mutta se että minulle kaikkein läheisin ihminen ei ymmärrä nykyistä ajatusmaailmaani.... se sattuu!!! Kuinka ihmeessä löydämme tasapainon? Jälleen minun on palattava 'perusasioihin': en voi tehdä mitään muuta, kuin olla oma itseni. Tässäpä minulle haaste: kuinka pysyn omassa voimassani!? Eräs ilta itkin kouraisevan kipeää, syvältä kumpuavaa pettymysitkua. Silti se todella puhdisti. Vain päästämällä kaiken sen pettymyksen ja voimattomuudentunteen ulos voin olla vapaa.

Miksi ihmisten on niin vaikea uskoa rakkauteen???? Mitä pahaa on rakastamisessa????

"Love is my religion" lauletaan eräässä laulussa...

Siinä siis tunnevuoristoratani sukellus....mutta se huipulle nousu ja sieltä maisemien ihailu... päihittää mennen tullen kaikki ikävät tunteet!

Uusi 'henkinen ystäväni' järjesti vajaa viikko sitten enkeli-illan kotonaan ja minulla oli ilo olla paikalla. Sain iltaan kyydin luottoparantajaltani (nainen, jolla olen käynyt energiahoidoissa). Ajomatka kesti tunnin suuntaansa ja sain mahtavan tilaisuuden keskustella hänen kanssaan rauhassa kaikista asioista maan ja taivaan välillä . Puhuimme henkisestä polusta, sen karikoista, sen iloista, epäilyistä, ihmisistä, henkimaailmasta ym.... Maailmankaikkeus järjesti meille tämän intiimin keskustelumahdollisuuden ja olen siitä ylimalkaisen kiitollinen!!! Sain paljon niin kutsuttua 'hiljaista tietoa' jota vain edistynyt kanssakulkija voi antaa. Tarvitsen juuri sitä tietoa, jotta voin edetä omalla polullani. Tarvitsen sitä, jotta pystyn jatkossa pysymään omassa voimassani tapahtui mitä hyvänsä. Minulla on kummallinen tunne, että elämäni tulee olemaan haasteellinen.. siis henkisessä mielessä. Ulkoiset puitteet säilyvät varmasti hyvinä, mutta haasteeni liittyvätkin tienraivaamiseen ja lienevät enemmän ja vähemmän pionäärihommia . Eivät siis missään nimessä helppoja!!!

Enkeli-ilta oli siis matkoineen kaikkineen erittäin onnistunut. Juuri nämä ihanat tilaisuudet kohottavat omaa värähtelyä kaikista tehokkaimmin, joten kiitos kiitos kiitos kaikille auttajille niin maanpäällä kuin taivaassa . Ja ompahan taas tullut nähtyä monta enkeliäkin.... .