"Jos on olemassa parannuskeino kaikkiin sairauksiin, se on itsensä rakastaminen." -Paul Solomon

 

Luen aivan ihanaa kirjaa: Sielupsykologia (kirjoittanut Dr. Joshua David Stone). Kirja tupsahti eteeni kirjastossa sattumalta (heh, sattumiahan ei ole olemassakaan). Heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien olisin halunnut alleviivata lauseita! Aivan uskomattoman selkeä opas, kuinka edetä henkisellä polulla, pysyä omassa voimassaan, tasapainottaa 3 mieltä (alitajuinen, tietoinen ja ylitietoinen) ja 4 kehoa (fyysinen, emotionaalinen, mentaalinen sekä henkinen keho). Neljän kehon tasapainoitus on erittäin tärkeää, sillä suurin osa meistä samaistuu vain yhteen tai kahteen kehoonsa. Itse olen tähän asti samaistunut 'tunneihmisenä' selkeästi emotionaaliseen kehooni ja lähtenyt kaikkeen draamaan mukaan voimakkaasti tunteilla. Tämä onkin syönyt voimavarojani, enkä siksi ole tähän asti elämässäni pysynyt omassa voimassani. Tämä tapahtuu usein kuin varkain: aivan vaivihkaa huomaan voivottelevani toisen elämäntilannetta ja samaistuvani hänen tunteisiinsa. Olen virheellisesti tulkinnut olevani empaattinen ja myötätuntoinen, ymmärtämättä tekeväni sekä itselle että toiselle karhunpalveluksen. Älkää ymmärtäkö väärin nämä ovat jaloja piirteitä ihmisessä, mutta on eri asia olla aidosti myötätuntoinen ja rakastava KUIN eläytyä täysillä toisen tilanteeseen. Eläytymällä menettää samalla omia voimiaan toiselle ja vastavuoroisesti ottaa toisen voimia itselleen. Henkinen soppa on valmis.

Toinen virheeni on tähän asti ollut fyysisen kehoni laiminlyönti. En ole nähnyt kehoani kovin arvokkaana tai kauniina. Olen halveksinut piirteitäni ja unohtanut fyysisen kehoni todella olevan sieluni temppeli ja kulkuväline. Huolletaanhan autojakin säännöllisesti, miksi kehomme olisi jotenkin huonompi tässä suhteessa. Liikunta on aina tuntunut pakkopullalta ja vaikka minulla ei ylipainoa ole koskaan ollutkaan, peilikuva ei ole miellyttänyt. Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota poikani (1-vuotias) tapaan olla ja liikkua. Pieni lapsi liikkuu koko kehollaan: tutkii ja hutkii . Kaikki on uutta ja ihmeellistä ja riemu uuden oppimisesta kumpuaa syvältä ja aitona. Mihin kadotin leikkisyyden? Minne hävisi vapautunut tanssi tai oleminen? Miksi en pysty seistä alasti peilin edessä ja tuntea itseäni kauniiksi Jumalan kuvaksi?

Jooga on oiva keino tutustua omaan kehoonsa ja oppia arvostamaan sen erilaisia ominaisuuksia. Olen laiminlyönyt viime aikoina tätäkin harrastusta, mutta nyt otan itseäni niskasta kiinni ja tasapainotan fyysisen kehoni . Oikeanlainen ja puhdas ravinto on tietysti olennaisen tärkeää tässä urakassa, unohtamatta ulkoilua ja riittävää lepoa.

Lähipiiriäni tarkastellessani huomaan monta läheistä, jotka samaistuvat enimmäkseen mentaaliseen kehoonsa. Tämä ilmenee liiallisena älyllisyytenä (en väitä ettenkö itse tekisi välillä aivan samaa!) ja intuition puutteena, toisinaan myös ilottomuutena ja vakavuutena. Ihmiskunta (joukkotietoisuus) on tällä hetkellä keskittynyt hallitsemaan mentaalista kehoa, mutta siirtymässä kohti henkisen kehon harjoittamista.

Henkinen keho kuvaillaan kirjassa näin: "Sen avulla ihminen kokee olevansa yksilöllinen Jumalan osa. Se on keho, jossa kaikki kokeminen alkaa ja jossa sen on määrä myös päättyä."  

Ainoastaan kielteinen egomme voi saada meidät pois tasapainosta. Tämän takia on tärkeää oppia erottelemaan omat ajatuksensa. Ajatteletko asioita rakkaudesta vai pelosta? Näetkö maailman optimistisesti vai pessimistisesti? Kuinka syvällä harhassa ja uhriajattelussa elät? Elätkö Kristustietoisuudessa nähden jumalallisen kipinän kaikissa ihmisissä ja kaikessa elollisessa?

Sielupsykologia kirjassa neuvotaan myös kuinka rakastaa itseään pyyteettömästi ja kasvattaa omaa sisäistä lastaan lujasti mutta rakastavasti. Elämäsi tärkein ihmissuhde on suhde omaan itseesi! Tämä on aivan äärimmäisen tärkeä asia muistaa joka hetki. Oman sisäisen lapsen kasvatusta on hyvä pohtia myös seuraavasta näkökulmasta: "On hyvin todennäköistä, että kohtelet itseäsi samoin kuin omat vanhempasi kohtelivat sinua."

Syntiä ei ole olemassa, on vain virheitä. Virheet ovat siunauksia valepuvussa ja niiden avulla me opimme. Meitä ei koskaan todella tuomitse kukaan muu kuin me itse .

Jotta en paljastaisi koko kirjan kaikkia oppeja, kehotan muitakin lukemaan ko. kirjan. Muista silti, että se mikä on minun totuus, ei välttämättä ole omasi! Kaikkea lukemaansa pitää aina peilata oman sisäisen totuutensa kanssa.

 

-Tikru

 

Ps. Tällä viikolla aloitin koulun . Uusi arki tuntuu hyvältä ja tervetulleelta. Tuntuu vahvasti siltä, että olen omalla polullani, toteuttamassa unelmiani... Enkelit olivat myös järjestäneet hauskoja sattumuksia ensimmäiselle viikolleni! En voinut kuin naureskella 'sisäänpäin' ja hämmästellä heidän kekseliäisyyttään .