Seuraava pätkä on kopsattu facebookista eräästä ryhmästä:
"Meillä on fyysisiä vaivoja, ne ovat meidän sisäisen tietoisuudemme ilmentymiä fyysiseen kehoon, jotta heräisimme huomaamaan jonkin asian. Fyysinen vaiva on meille dualistisuudessaan ihan todellinen, mutta se on ilmentynyt meille, koska useat meistä emme pystyisi ko. asiaa muuten havaitsemaan.
Sinulle tapahtuu ehkä jatkuvasti jotain ikäviä asioita, kun sinua halutaan kouluttaa johonkin asiaan tai sinua yritetään opastaa toimimaan ja ajattelemaan tietyllä tavalla.."
Niin, koulussahan täällä ollaan, läpi elämän. Olemme syntyneet tänne opiskelemaan elämänkoulua, jonka vaikein ja tärkein oppitunti liittyy rakkauteen. Pyyteetön rakkaus. Kun siirrymme takaisin henkimaailmaan, meiltä kysytään vain: "Kuinka paljon rakastit?"
Ensin on tietysti opeteltava rakastamaan itseään. On tarpeen rakastaa omaa sisintään ja nähdä sen kauneus. On myös tarpeen rakastaa tätä 'nahkapussia' eli kulkuvälinettä, kehoa jossa elämme. Se on lahja. Olet itse sen valinnut. Jokainen sen ominaisuus on valittu...ja elämämme aikana omilla valinnoillamme myös muokkaamme sitä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Itse painiskelen tällä hetkellä ruokavalion kanssa. Haluaisin syödä terveellistä ja monipuolista, puhdasta ja tuoretta ruokaa. Silti yllätän itseni pupertamasta lisäainepommeja angry. Olen toki siirtynyt pikkuhiljaa yhä luomumpaan sapuskaan, mutta kiireisessä arjessa tuntuu helpolta haukata pikaisesti puolivalmisteita yms.
Ruoka on ollut tapetilla meidän perheessä myös viimeisen vuoden ajan. Kuopukseni on nimittäin todella monelle ruoka-aineelle allerginen. Uuden ajan lapsi, ei siedä lisäaineita eikä prosessoitua ruokaa. Kun aloimme hänen kanssaan maistelemaan ensimmäisiä kiinteitä ruokia, olin vaipua epätoivoon: hänelle ei sovi mikään!! Alkuvaikeuksien jälkeen hänelle löytyi viimein n.7kk iässä muutama kasvis ja liha, jotka poika sieti. Pikkuhiljaa ruokavalio on laajentunut, mutta edelleen hän ei siedä maitoa, munaa, soijaa, vehnää sekä muutamaa muuta viljatuotetta. Näiden kanssa olemme oppineet elämään, mutta myönnän kyllä, että henkisesti ottaa koville. Arjesta tulee väkisinkin hankalampaa, kun jatkuvasti on mietittävä pikkumiehen ruokahuoltoa. Myönnän, että kateus ja katkeruuskaan eivät ole vieraita tunteita. Silti, pistää miettimään, voisiko vikaa olla myös yleisesti ruokailutottumuksissa ja elintarviketeollisuudessa? Allergioiden yleisyys nimittäin epäilyttää. Ovatko nämä uuden ajan lapset tulleet opettamaan meille ns. puhtaampia ruokailutottumuksia? Uskon, että kyllä!
Itseni kohdalla olen huomannut, kuinka tietyt ruoka-aineet eivät enää sovi keholleni. Yksi syy voi tietysti olla värähtelytasoni, joka on noussut huimasti viimeisen vuoden aikana. Vanhoista energioista (pelot) vapautuminen on nostanut värähtelyäni, eivätkä matalalla värähtelevät lisäainemössöt yksinkertaisesti sovi. Prosessoitu sokeri ja  vehnä ovat selkeimmin epäsopivia.. Ihoni kuivuu ja kutisee, hiivat ottavat ylivallan, vatsaa turvottaa.. ei mitään vakavaa, mutta ei kyllä aivan tervettäkään surprise. Samoin joistakin liharuuista tulee todella kuvottava olo. En ole koskaan pitänyt erityisemmin pihveistä, joten miksi en kuuntelisi tässäkin asiassa kehoni viestejä! Yleensä ne ruoka-aineet, joita ei tee mieli, eivät myöskään sovi kehollesi (pavut ja herneet ovat yksi esimerkki, joita en erityisemmin himoitse). Tässä vain muutama esimerkki koskien minua itseäni. Jokaisen tulee kuunnella sitä omaa kehoa ja sen viestejä. Keho on erittäin viisas ja kertoo kyllä, jos vain maltamme kuunnella ja kunnioittaa sitä. Kysyin erään kerran energiahoidossa, onko jotain ruoka-ainetta, jota minun itseni tulisi välttää. Yläkerrasta vinkkasivat vain vehnästä/ viljoista, mutta kehottivat kuitenkin ensisijaisesti kuuntelemaan omaa kehoani wink. Kyllä, yritän! Ja tärkeää on myös siunata kaikki syömänsä ruoka ja juoma. Tämä nostaa ruoan värähtelyjä. (Tunnustan, etten joka aterialla muista blush.)

Summa summarum: oivallus liittyen kirjoituksen alussa olleeseen lainaukseen..meidän perheen ruokaongelmilla on varmasti tarkoitus. Poikani on allerginen, koska hänen tehtävänsä on opettaa meille ja myös muille läheisille, että ruoka, jota olemme tottuneet syömään, ei ole hyväksi fyysiselle kehollemme.

Tulin tässä pikaisesti koulutöiden ohella kirjoittamaan. Selkeä kehotus laugh. Nyt jatkan opiskelua...

-Tikru