Huh huh! Välillä olen aivan mykistynyt kaikesta mitä minulle tapahtuu! Parin viikon ajan olen saanut enkeleiltä monta merkkiä ja jopa lahjan!! Merkit ovat hyvin hienovaraisia, enkä aiemmin olisi niitä edes ymmärtänyt merkeiksi, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu, että huomaan niistä valtaosan (mistä tiedän, vaikka osaa en heti tajuaisikaan). Lisäksi minua on selkeästi johdateltu ja ohjattu esim. kaupoissa juuri oikeille hyllyille, varsinkin jos olen ostamassa jotain itselleni hyödyllistä tms. Aina huomattuani johdatuksen tai merkin, kiitän siitä vuolaasti . Toisinaan koko elämä tuntuu taianomaiselta ja kaikki ihmiset ympärilläni...ovat selkeästi vartavasten lähetettyjä. Muutaman kerran olen myös huomannut, kuinka minua käytetään Korkeampaan tarkoitukseen. Kohdalleni 'osuu' ihminen, jolle juuri minun on lausuttava lohdullisia sanoja tai suositeltava kirjaa. Eihän tässä sinänsä ole mitään ihmeellistä...olenhan antanut enkeleille luvan toimia kauttani . Mutta ennenkuin voin täysin toimia valotyöntekijänä, on minun ensin parannettava tärkein: itseni!! Paranemisprosessi on toisinaan aika kivulias . Eheytyminen ei todellakaan tapahdu yhdessä yössä, mutta on ehdottomasti kaiken arvoista. Kerrompa eilisillan kokemukseni. Olen pidempään jo kärsinyt valtavasta menettämisen pelosta. Olen kantanut tuota pelkoa 'repussani' (hartiat ja selkä aina jumissa!!!) niin kauan kuin muistan, siis lapsuudesta asti! Eilen illalla tunsin itseni hirvittävän väsyneeksi. Ja tuo sama peikko kömpi taas mielen syövereistä päivänvaloon. Tunsin jälleen kuinka ajatukset lähtivät laukkaamaan ja päähäni tuli hirveitä mielikuvia siitä, kuinka menetän lapseni tms. Nukutettuani kuopuksen (joka oli ensin huutanut hammaskipua) aloin itkeä. Krokotiilin kyyneleet valuivat poskiani ja vaikeroin sisimmässäni. Silloin muistin erään kirjoituksen.. pyysin enkeleitä riisumaan kaavun ja näyttämään pelon todellisen 'olomuodon'. Pyysin riisumaan vielä toisenkin kaavun ja sieltä se vastaus löytyi!!! Näin ja koin itseni pienenä tyttönä kyyhöttämässä pimeässä täristen pelosta ja kauhusta. Vapisin kuin haavanlehti ja kurkkua kuristi järkyttävä yksinäisyys. Siinä minä mielessäni tuuditin myös sisäistä lastani ja vakuuttelin kaiken olevan hyvin. Menettämisen pelkoni siis johtui lapsena koetuista kauhuista. Vollotettuani hetken yksin makuuhuoneessa rakas mieheni (joka tietämättään kuunteli suojelusenkeliään) tuli paikalle ja otti minut syliinsä. Siinä itkin aikani ja tuska alkoi viimein helpottaa. Kerroin hänelle kaiken ja hän kuunteli hiljaa. Vielä aamullakin silmäni olivat tuhdeiksi turvonneet, mutta väliäkö sillä! Koen lopultakin aitoa edistystä ja eheytymistä. Koen myös löytämisen iloa. Riemua siitä, kuinka löydän itse vastaukset sisältäni. Ilman enkeleiden apua en olisi tajunnut 'riisua kaapuja' joita ego ja tietoisuus on pelon ympärille luonut. Vihdoin minun on kertakaikkiaan päästettävä irti rampauttavasta pelosta. Se halvaannuttaa ja lamaannuttaa yhteyden todelliseen itseeni.

Kerroin tämän siksi, että ehkä joku lukijani hyötyisi 'metodistani'.

Nyt on mentävä valmistautumaan lauantai-illan hurvitteluun . Lähden ihanien ystävieni kanssa ulos syömään.

Halauksia ja Valoa

 -Tikru

Ps. Valotar: saat liittää blogini! :))

Pps. Unohtui kertoa se lahja. Eräs ilta lähdin hetken mielijohteesta viemään roskia (en yleensä ikinä iltaisin vie roskia). Tultuani ulos roskakatoksesta kuulin taivaalta kaakatusta. Näin valtavan parven hanhia lentävän monessa aurassa. Hanhet kaakattivat villisti lentäessään talomme yli ja minä oivalsin välittömästi sen olevan lahja. Tiesin, että juuri minun piti juuri sillä hetkellä nähdä ne kauniit linnut muuttopuuhissa . "WAU" henkäisin kiitollisena!!!