Mieletöntä avautumisen aikaa on tämä kevät ollut. Jo hetken aikaa minulla on ollut tunne, että olen ikäänkuin perhonen, joka lähtee lentoon . Toukkavaihe eli kypsyminen kotelossa alkaa olla ohi ja nyt maailmankaikkeus kertoo minun pikkuhiljaa olevan valmis suuremmalle palvelutehtävälle ja toisten auttamiselle. Rankka prosessi tuo 'kotelovaihe' täytyy myöntää! Silti, jokainen edistysaskel ja takapakkikin ovat kaiken arvoisia . Kuukausi-pari sitten minulle tapahtui 'jotain' ja asiat alkoivat selkiytyä. Mm. unimaailma ja sen symbolinen merkitys vain 'avautui' minulle eräänä aamuna herättyäni . Taisin käydä yön aikan jossain koulutuksessa . Olen muutamalle ystävälle ja tuttavalle tulkinnut heidän uniaan ja alitajunnan viestejä. Todella mielenkiintoista hommaa!
Vähä vähältä minulle on myös raotettu suuremman tehtäväni verhoa.. pikkuhiljaa olen saanut vihiä polkuni suunnasta. Kaikki on vielä 'auki', mutta vahva tunne minulla on eräästä hoitotyön alueesta, jossa apuani tarvitaan. Ostin albumin, jolle alan kokoamaan scrapbookia unelmastani. Minun täytyy kuitenkin pitää maltti mielessä ja valtaväestölle suu supussa suunnitelmistani. Muutama läheinen niistä jo tietää. Egoni.... se pelkää! Urakka on suuri, eikä missään nimessä helppo. Toisaalta, onhan sieluni valinnut aikaisemmissakin inkarnaatioissaan isoja tehtäviä, joten miksi en selviytyisi tästä etenkin kun minulla on 'taivas tukena' . Luojan rakkaus ja Alkulähteen voima seisoo rinnallani tämän urakan edetessä, joten tehtäväni on karistaa pelot ja luottaa kaikkeen apuun ja tukeen matkan varrella. Keskityn lopputulokseen.. tehtäväni on nyt todella käyttää vetovoiman lakia tässä asiassa! Näin vedän puoleeni myös kaikki fyysiset eli maanpäälliset auttajat ja yhteistyökumppanit.
Ensin minun on toki keskityttävä myös käymään kouluni loppuun .
Seuraava askel... kasvattaa luottamusta kaikkeuteen .