Katsoessani elämääni taaksepäin en voi kuin hämmästellä. Viimeiset puoli vuotta on ollut tähänastisen elämäni ihmeellisintä aikaa. Ennen heräämistäni (vaikea keksiä tarpeeksi kuvaavaa sanaa, koska kyse on niin valtavasta asiasta!) tunsin ajelehtivani paikasta ja tilanteesta toiseen sattumanvaraisesti. Elämä tuntui raa'alta ja pelottavalta. Syytin ongelmistani muita, enkä uskaltanut katsoa peiliin (siis myös aivan konkreetisesti välttelin peilejä). Ymmärrän kuitenkin, että kaikki kokemani on ollut tarpeellista ja tarkoitettua, jotta voisin kasvaa ihmisenä. Ymmärrän myös, kuinka minua on opastettu ja suojeltu aina. Vaikeimpina hetkinä olen vain kieriskellyt pohjamudissa ja ryvettänyt itseni, jonka vuoksi en ole nähnyt suurempaa kokonaisuutta. Tuo muta (joka kuvaa parhaiten niitä negatiivisia tunnetiloja) on nyt peseytymässä pois. Tunnen seisovani kristallinkirkkaan vesiputouksen alla, jonka vesi huuhtoo sekä sisäisesti, että ulkoisesti pois kaiken kielteisyyden. En tiedä kuinka kauan minun on seistävä tuon putouksen alla, mutta ymmärrän puhdistumisen olevan jatkuvasti käynnissä. Kaikki tunteet, jotka nousevat pintaan tulevat oikeaan aikaan ja tarkoituksella. Koska olemme sidottuja fyysiseen kehoomme, tunteenpurkausten rajuus säikäyttää välillä. Tärkeintä on kohdata kaikki pintaan nouseva ja päästää siitä irti. Pelkoon tai vihaan ei missään nimessä pidä jäädä vellomaan...se sairastuttaa sekä kehon että mielen. Tärkeintä on päästä tasapainoon. Koko elämän tulisi olla tasapainossa. Kaikki osa-alueet tulisi olla tasapainossa toisiinsa nähden: työ, läheiset, vapaa-aika, lepo, leikki jne. Harvalla meistä näin on. Levottomuus ja tyytymättömyys on viesti sisimmältäsi, ettei kaikki ole kohdallaan. Pakonomaisella suorittamisella peitämme todellisia tunteita ja välttelemme niiden kohtaamista. Ihmiset purkavat ahdistustaan erilaisin keinoin: liikuntaan, päihteisiin, riippuvuuksiin, tavaran haalimiseen ym. Itse olen tehnyt kaikkia noista! Vaan mikään niistä ei ole lopulta tuonut sisäistä rauhaa.

Sisäinen rauha löytyy vain kohtaamalla pelkonsa ja antamalla itselleen anteeksi. Jokainen on jollain tavalla 'elämän kolhima' ja se kuuluu fysiseen ulottuvuuteen. Ilman kolhuja ei tapahtuisi (henkistä) kasvua...toiset valitsevat kokevansa järisyttäviä muutoksia ja menetyksiä, toiset taas 'pienempiä' muutoksia. Täytyy muistaa, että nuo kokemukset valitsee sielu eikä fyysinen persoona. Olemme jokainen tulleet tänne oppimaan.

Tunnetko vihaa, kateutta, häpeää, pelkoa? Aivan varmasti. Minä ainakin tunnen päivittäin. Erona menneisyyden 'minääni' on, etten enää takerru noihin energiasyöppöihin. En anna niiden vallata koko olemustani. Otan jokaisen negatiivisen tunteen viestinä sisäisestä epätasapainosta. Kiitän siitä, sillä se opettaa minua joka kerta. Näin opin tuntemaan itseni paremmin ja pääsen lähemmäksi todellista minääni, sitä Korkeampaa Minää....sitä, joka on yhteydessä Alkulähteeseen.

Olemme kaikki Yhtä. Kiitän ja siunaan jokaista läheistäni.

Erillisyyden ja irrallisuuden tunne aiheuttaa pahaa oloa ja pelkoja. Tuntiessaan erillisyyden tunnetta, ihminen ei ole eheä kokonaisuus, joka hänen kuuluisi olla. Erillisyyden tunne heijastuu muihin ihmisiin kateutena, halveksuntana ja toisaalta taas omaan itseensä vähättelynä ja aliarvioimisena. Yhteys omaan jumalallisuuteensa on kadotettu. Jokaisella on sisällään ääretön potentiaali rakastaa ja olla onnellinen. On surullista, kuinka niin moni ei näe tuota kipinää itsessään. Toisaalta on upeaa huomata ympärillään yhä enemmän ihmisiä, jotka näkevät .

En pelkää enää kuolemaa, varsinkaan omaani. Näen sen vain suurena vapautuksena ja siirtymisvaiheena. Tietysti pelkään vielä läheisteni menettämistä, mutta itse kuolema ei ole suuri ja tuntematon 'paha'. Olen myös ymmärtänyt, että henkimaailma todella auttaa ja seuraa jokaisen meidän kehitystä jännittyneenä. Harhan verhot ohenevat ja poistuvat koko ajan tietoisuuden lisääntyessä. Näin on tarkoitettu ja tarpeellista, jotta ihmiskunta voisi muuttaa ajattelu- ja toimintatapoja. Kenenkään ei pitäisi tuntea oloaan erilliseksi tai eristäytyneeksi. Olemme kaikki Yhtä.

Jatkan siis onnellisena puhdistautumistani . En todellakaan kaipaa paluuta entiseen.

Tämän kirjoitukseni avulla haluan lähettää jokaiselle lukijalleni Valoa ja Rakkautta Luojan Korkeimmasta Lähteestä, Teidän Korkeimmaksi Parhaaksi . Sulje silmäsi, hengitä syvään ja ota energia vastaan.

Kiitos kiitos kiitos.