Olen taas saanut tuta, kuinka oma mieleni tekee kepposia. Juuri kun erehdyin luulemaan päässeeni tasapainoon, niin myrsky alkaa jälleen. Aikamoista tarpomista . Perjantaina oli meditaatiokurssin kolmas ilta (iltoja on yhteensä 4) ja homma meni alusta asti aivan sivuraiteelle. Onneksi olen oppinut ottamaan tämmöiset takapakitkin siunauksena ja mahdollisuutena oivaltaa uusia asioita. Kurssi-illan aluksi teimme kertauksena kaikki aiemmin opetellut tekniikat. Jo tässä vaiheessa haukottelin ja mieleni vaelteli milloin missäkin. Sisimmässäni myös tiedän, ettei ko. paikka ole minua varten, enkä ole enää aikeissa mennä heidän muille kursseille jatkossa (ensimmäisellä kerralla suunnittelin jo seuraavaksi meneväni healing-kurssille jne.). Opettelimme uusina tekniikoina käsi- ja jalkakanavien puhdistamista ja energian kierrättämistä (maaenergia ja kosminen energia). Minulla oli suuria vaikeuksia ymmärtää ohjeita ja keskittyä harjoituksiin. Meinasin ihan tosissani torkahtaa . Illan lopussa kierrätimme siis energiaa kehossamme (suhde: maaenergiaa 10-30%, kosmista energiaa 70-90%) ja lisätessäni maaenergian määrää 10:stä 20:een alkoi selässä poltella ja päässä surista ja paukkua . Tunsin, kuinka minusta pyrkii ulos vanhaa matalavärähteistä ja tiheää energiaa (lapsuusmuistoja ym). En vieläkään tarkalleen tiedä mitä, koska en pystynyt kohtaamaan tunnetta täysin tai vapauttamaan tunnelukkoa. Aiemmin viime viikolla meditoin yksin kotona ja silloin käsittelin yhtä kipeää muistoani.. Meditoidessani pyysin AE Mikaelia katkaisemaan sidokseni ja vapauttamaan minusta kaikki muistoon liittyvät energiat Valoon. Sain järkyttävän selkäkipukohtauksen, mutta istuin hievahtamatta ja kohtasin kivun silmästä silmään...muutaman sekunnin päästä kipu laukesi ja aloin itkeä kovasta tunnepurkauksesta. Samalla koin kuitenkin onnistumisen riemua: oivalsin, kuinka voin parantaa itse itseäni!! Tuo sama kipu alkoi siis kurssi-illan lopussa, mutta en pystynyt käsittelemään ongelmaa loppuun asti. Täytyy yrittää löytää aika ja paikka lähipäivinä.

Olen viime päivinä saanut myös toisenlaisia haasteita. Pinnalla on ollut kykyni käsitellä torjuntaa. Olen joutunut usealle ihmiselle selittämään ajatuksiani ja pyrkimyksiäni. Tarkoitukseni on selkeästi oppia sietämään torjuntaa. Minun on opittava hyväksymään, etteivät kaikki ymmärrä, mistä tässä kaikessa on todella kyse. Minun on opittava, ettei kritiikki kohdistu niinkään minuun vaan asiaan. En saa imeä sitä epäilyn energiaa itseeni. Tiedän tasan tarkkaan olevani oikealla polulla (myös henkioppaani, auttajani ja enkelit sanoivat kanavoinnissa minun olevan omalla polullani!). Ainoa vaihtoehtoni on keskittyä kulkemaan vain sitä ja kuuntelemaan sisintäni, mihin se johtaa . Jos yhdyn liiaksi epäilyihin ja keskityn torjuntaan, kadotan suuntavaistoni.

Jouduin eilen illalla kasvotusten oman vihantunteeni kanssa. Valtava viha ja epätoivo sai otteen, kun kuulin erään tuttavan kritisoineen nykyistä maailmankatsomustani. Se epätoivon tunne oli kuumottava ja raivostuttava. Pelko. Aloin myös epäillä siihen liittyvän taas jotain tiedostamatonta kipeää muistoa jostain edellisestä elämästä.. tunne oli vain niin sanoinkuvaamattoman voimakas! Kuvittele, että olisit löytänyt oman urheilulajisi ja  tekisit omasta mielestäsi valtavan upean ennätyksen. Suorituksen jälkeen yleisö jostain syystä buuaisi ja alkaisi heitellä sinua mädillä tomaateilla ja nimitellä painokelvottomilla sanoilla...ja sen seurauksena pissaisit housuun kaikkien ilkkuessa.. siltä minusta tuntui!! Häpeälliseltä, nololta, voimattomalta!

Lisäksi alan tuntea yhä enemmän fyysisiä oireita ollessani tekemisissä raskaiden asioiden ja ihmisten kanssa: kurkkua kuristaa, oksettaa, pyörryttää. Kaikki epäoikeudenmukaisuudet (kuten sovinismi, rasismi ym) saavat minussa aikaan valtavan pahoinvoinnin. Tässä konkreettinen esimerkki, miltä tuntuu kun oma keho nostaa värähtelytaajuuttaan korkeammalle. Olen kertakaikkiaan huojentunut ajatuksesta, että pian kaikki muuttuu!! Aivan pian tapahtuu asioita, jotka muuttavat peruuttamattomasti ihmiskunnan ja maapallon historiaa. Muutoin oloni tulisi sietämättömäksi seuratessani kaikkia vääryyksiä, joita ympärilläni tapahtuu (tarkoitan sotia, sortoa, köyhyyttä, vihaa jne). Vielä koittaa aika, jolloin kaikki tuo on vain surullinen muisto ja ihmiset toimivat täydellä sydäntietoisuudella tehden ekologisia valintoja ja toimien rakkauden ehdoilla. Sitä ennen en voi oikein muuta, kuin käsitellä omat kipupisteeni, ajatella hyviä ajatuksia ja säteillä rakkautta ympärilleni . Näin tekemällä pystymme jokainen vaikuttamaan muutoksen voimallisuuteen.