Tässä pieni pätkä tuoreesta Kryon-kanavoinnista:

"Onko kaikki ongelmaa? Onko elämässäsi koko ajan draamaa? Onko ahdistusta? Tuntuuko siltä, että sinulle tulee koko ajan asioita, jotka sinun on käsiteltävä? Jos vastaus on kyllä, kerron sinulle, ettet ole sytyttänyt tikkuasi. Voi, saatat olla valotyöntekijä, mutta et ole oikeasti sytyttänyt tikkua. Sinulla on vain työkalupakki. Et ole koskaan avannut sitä."

Aloin pohtia näitä kysymyksiä todenteolla. Haluan olla valotyöntekijä, mutta olenko sitä todellisuudessa vielä? Epäilen. Pelkkä halu ei taida riittää, vaan tarvitsee siirtyä sanoista ja ajatuksista käytännön tekoihin. Minusta tuntuu, että on helpompaa olla valotyöntekijä tuntemattomalle vastaantulijalle, kuin aivan lähipiirille. Lähipiirissä egon tarpeet ja toiveet pulpahtavat helpommin pintaan.

Tällä hetkellä pinnalla on muutama kipeä asia, joita heijastan tiettyihin ihmisiin lähelläni. Olen toisinaan aivan hukassa itseni kanssa, että mistä oikein on kyse? Alan jo tiedostaa, että ns. vika ei ole noissa ihmisissä vaan sisäisessä maailmassani. Olenko vielä hyväksynyt itseäni sellaisena kuin olen? Turhaudun usein. Yllätän itseni jälleen käyttäytymässä omituisesti tai torjuvasti noita muutamia tyyppejä kohtaan .

Lähipiirissäni on eräs voimakas maskuliininen skeptikko 'energia'. Hänen luonteensa on erittäin ehdoton ja toisaalta taas erittäin epävarma. Aistin nuo energiat helposti ja se suistaa minut usein pois raiteiltani. Aluksi syytin tietysti häntä...hänen vika, että tapeltiin.. hänen syy, kun vihastuin. STOP! Ei näin. Nyt kysynkin itseltäni: mitä heijastan häneen? Joku osa sisälläni mylvii tuskasta tuosta heijastuksesta. En oikein löydä selitystä tästä elämästä. Liittyykö se johonkin edelliseen/edellisiin elämiin? Onko meillä aiempia yhteisiä elämiä...onko meillä keskinäistä karmaa..? Miksi minun on niin vaikea sietää tuota maskuliinista hallitsevaa (mutta kuitenkin epävarmaa) energiaa? Miksi en pysty olla tikunkantajana tämän ihmisen läheisyydessä? Paljon kysymyksiä vailla vastausta.

Uskon, että meidät on saatettu tarkoituksella 'yhteen' (sanottakoon tässä vaiheessa, että hän ei ole mieheni!). Uskon, että meillä molemmilla on oppiläksymme ja jotenkin ne kietoutuvat tähän tuttavuuteen. Tehtäväni on tietysti selvittää se oma oppiläksyni. Luulen sen liittyvän vahvasti rakastamiseen. Minun on siis opittava rakastamaan ensin itseäni ehdoitta, jotta voin rakastaa myös kaikkia ympärilläni olevia ihmisiä. Olen kuitenkin aika alussa tämän henkisen kasvuni kanssa, että voimakkaat epävarmat energiat saavat minut helposti pois tolaltaan. Suojaus. Maadoitus. Niitä lisää!!!

Rakastamisen oppiläksyn lisäksi luulen erään toisen tärkeän asian liittyvän tähän: tasapaino. Tasapaino feminiinisyyden ja maskuliinisuuden välillä. Onko sisälläni liikaa feminiinistä energiaa? Halveksunko maskuliinista? Miten saisin energiat tasapainoon???

Mitä pelkään? Pelkäänkö itseäni, kykyjäni vai pelkäänkö torjuntaa? Ehkä kaikkia noista. Mutta jos toimin puhtaasta rakkaudesta niin eihän minulla pitäisi olla mitään pelättävää!

Huomaan minulla olevan paljonkin asioita, jotka tarvitsee käsitellä ennenkuin voin raapaista tikkuni.

 

-Tikru

Ps. Jos jollakulla on tietoa miten saada nuo energiat tasapainoon, niin kertokaa ihmeessä!! :)